Sitten hän uskoi kuningattaren parin kolmen juuri saapuneen kansalliskaartilaisen ja väkijoukon mukana tänne joutuneen sotaministeri Lajardin huostaan, rientäen itse tapaamaan kuningasta.
Kuningas oli saanut osakseen miltei samanlaisen vastaanoton. Ludvig XVI oli kiiruhtanut sille suunnalle, mistä meteli kuului. Juuri kun hän astui Häränsilmä-saliin, murtui oven peililaudoitus, ja pistimet, piikit ja kirveenterät työntyivät aukosta sisälle.
»Avatkaa ovi», huusi kuningas, »avatkaa!»
»Kansalaiset», sanoi d'Hervilly kuuluvalla äänellä, »tarpeetonta on
särkeä ovea, sillä kuningas tahtoo, että ovi avataan».
Samalla hän väänsi salvat auki ja kiersi avainta. Puoleksi murskattu
ovi kääntyi saranoillaan.
Acloque ja herttua de Mouchy ehtivät parhaiksi työntää kuninkaan ikkunakomeroon parin kolmen krenatöörin kumotessa ja kasatessa raheja hänen suojakseen.
Nähdessään väkijoukon ryntäävän sisälle ulvoen, sadatellen ja meluten kuningas ei voinut pidättyä huudahtamasta:
»Apuun, herrat!»
Neljä krenatööriä paljasti heti säilänsä ja asettui hänen rinnalleen.
»Miekka tuppeen, hyvät herrat!» komensi kuningas. »Pysykää vierelläni,
siinä kaikki, mitä teiltä pyydän.»