Tutkiva katse kysyi tältä: »Kuinka on kuningattaren laita, hyvä herra?»
Tohtorin hymy vastasi: »Hän on turvassa, sire!» Kuningas kiitti
Gilbertiä kädenliikkeellä.
»Herra!» sanoi Legendre kuninkaalle.
Kuullessaan sanan herra kuningas kääntyi kuin käärme olisi purrut häntä, sillä se sana tuntui viittaavan viraltapanoon.
»Niin, herra… herra Veto, teille juuri minä puhun», jatkoi Legendre. »Kuunnelkaa siis, sillä teidät on luotu meitä kuuntelemaan. Te olette valapatto, te olette pettänyt meitä alati ja petätte yhä. Mutta kavahtakaa, mittanne on täysi ja kansa on väsynyt olemaan leikkikalunne ja uhrinne!»
»Hyvä on, minä kuuntelen, herra», virkkoi kuningas.
»Sitä parempi! Tiedättekö, miksi olemme tulleet tänne? Olemme tulleet pyytämään, että te vahvistaisitte molemmat asetukset ja kutsuisitte takaisin erotetut ministerit… Tässä on anomuksemme kirjoitettuna.»
Legendre otti taskustaan paperin, levitti sen auki ja luki saman
uhkaavan anomuksen, joka oli jo luettu kansalliskokouksessa.
Kuningas kuunteli, tarkaten lukijaa. Kun lukeminen oli päättynyt,
sanoi hän ainakin näköjään ihan rauhallisesti:
»Hyvä herra, minä teen, mitä lait ja hallitusmuoto käskevät minun
tehdä.»