Kesäkuun 20 päivän iltana Pétion oli saapunut Tuilerieihin, kun
mellakka oli päättymässä.
»Sire», sanoi hän kuninkaalle, »nyt vasta olen saanut kuulla, mihin
tilanteeseen teidän majesteettinne on joutunut».
»Sepä kummallista», vastasi kuningas. »Ja tätä on kumminkin kestänyt
jo melko kauan.»
Seuraavana päivänä perustuslailliset, rojalistit ja feuillantit ehdottivat kansalliskokoukselle, että julistettaisiin sotalaki pantavaksi voimaan.
Lukija muistaa, mihin edellinen sotalaki oli johtanut lähes vuotta varemmin Mars-kentällä.
Pétion riensi kansalliskokoukseen.
Ehdotusta perusteltiin väitteillä, että uusia väenkokouksia kuului olevan tekeillä. Pétion vakuutti, ettei uusista väenkokouksista ollut puhettakaan. Hän vastasi Pariisin turvallisuudesta. Ehdotus hylättiin.
Istunnosta Pétion lähti kahdeksan aikaan illalla Tuilerieihin vakuuttamaan kuninkaalle pääkaupungin olevan rauhallisen. Hänen mukanaan oli Sergent, vaskipiirrosten kaivertama, Marceaun vävy, valtuustonjäsen ja poliisilaitoksen johtomiehiä. Heidän seuraansa oli liittynyt pari kolme valtuustonjäsentä.
Carrousel-aukiolla jotkut Ludvig pyhän järjestön ritarit, perustuslailliset kaartilaiset ja kansalliskaartilaiset herjasivat heitä. Pétionia hätyytettiin, Sergentia lyötiin rintaan ja kasvoihin, vaikka hänen yllänsä oli valtuuston vyöhyt, kaatoipa muuan isku hänet katuun.
Perille päästyään Pétion huomasi, että häntä odotti taistelu.