»Se ei ole totta!»
»Sire…»
»Olkaa vaiti!»
»Kansan hallintomiehen ei tarvitse olla vaiti, sire, kun hän täyttää velvollisuutensa ja lausuu totuuden.»
»Hyvä on, voitte poistua.»
Pétion kumarsi ja lähti.
Kuningas oli esiintynyt niin kiihkeästi, hänen piirteensä ilmaisivat niin syvää kiukkua, että kuningatarkin, tuittupäinen nainen, tulisieluinen amatsooni, kauhistui.
»Hyvä Jumala», sanoi hän Rödererille, kun Pétion oli kadonnut, »eikö teidänkin mielestänne kuningas esiintynyt hyvin kiihkeästi ja ettekö pelkää, että hänen tulisuutensa tuottaa hänelle haittaa pariisilaisten taholta?»
»Madame», vastasi Röderer, »kukaan ei kummastele, että kuningas käskee alamaisen vaieta, joka unohtaa esiintyä kunnioittavasti».
Seuraavana päivänä kuningas kirjoitti kansalliskokoukselle valittaen, mikä häväistys oli kohdannut linnaa, kuninkuutta ja kuningasta. Sitten hän sepitti julistuksen kansalle.