Vergniaud valmistautuu puhumaan
Lafayetten voitolla, epäilyttävällä voitolla, joka johti peräytymiseen, oli omituiset seuraukset.
Se oli lyönyt rojalistit. Girondelaiset sensijaan olivat näennäisestä tappiosta vahvistuneet, sillä se oli innostanut heitä osoittamalla kuilun, johon he olivat olleet suistumaisillaan.
Jos Marie-Antoinetten sydän olisi vihannut vähemmän, olisi Gironde sillä hetkellä kai ollut lopussa.
Hoville ei saisi nyt suoda aikaa korjata erehdystä, jonka se oli tehnyt. Jokainen haki ja itsekukin luuli löytäneensä sopivan keinon. Kun keinot sitten esitettiin, havaittiin ne kaikki riittämättömiksi ja hylättiin.
Rouva Roland, puolueen sielu, halusi panna kansalliskokouksen järähtämään. Kuka voisi sitä järäyttää? Kuka pystyisi iskun sivaltamaan? — Vergniaud!
Mutta mitä teki tämä Akilles teltassaan tai oikeammin tämä Reinhold
Armidan puutarhoissa? — Hän lempi.
Kovin vaikeata on rakastaessaan vihata.
Hän rakasti kaunista rouva Simon Candeillea, näyttelijätärtä, runoilijatarta, soittotaiteilijatarta. Ystävät hakivat häntä toisinaan pari kolme päivää, löytämättä häntä kotoaan. Vihdoin he löysivät hänet kauniin naisen jalkojen juuresta. Hänen toinen kätensä lepäsi naisen polvilla, ja toinen näppäili haaveksivasti harpun kieliä.
Ja joka ilta hän meni teatterin orkesteriin paukuttamaan käsiään sille, jota hän palvoi kaiket päivät.