»Jonkun meistä — tunnetuimpien, kiihkeimpien, moitteettomimpien joukkoon kuuluvan — tulee sortua aateliston uhrina.»
»Jatka.»
»Tuon uhrin täytyy olla kansalliskokouksen jäsen, jotta kansalliskokous tarttuisi kostonkalpaan. Lyhyesti sanoen minun pitää ruveta siksi uhriksi!»
»Mutta ylimykset eivät iske sinuun, Grangeneuve. He varovat sitä
tekemästä!»
»Tiedän sen. Siksipä sanoinkin, että olisi löydettävä joku
päättäväinen mies…»
»Mitä varten?»
»Iskemään minua.»
Chabot väistyi askeleen syrjään, mutta Grangeneuve tarttui hänen
käsivarteensa.
»Chabot», virkkoi hän, »sanoit äsken olevasi valmis tuhoamaan kaikki,
mitä vihaat. Oletko valmis surmaamaan minut?»
Munkki oli vaiti. Grangeneuve jatkoi: