Bastiljin valtauksen kolmas vuosipäivä
Heinäkuun 11 päivänä kansalliskokous julisti, että isänmaa oli vaarassa. Mutta julistuksen julkaisemiseen vaadittiin kuninkaan suostumus. Se saatiin vasta 21 päivän illalla.
Kun julistettiin isänmaan olevan vaarassa, merkitsi se tosiallisesti hallituksen voimattomuuden tunnustamista, ja sillä kehotettiin kansaa pelastamaan itse itsensä, koska kuningas ei sitä voinut tai ei enää halunnutkaan.
Heinäkuun 11 päivästä 21:nteen vallitsi Tuilerieissa ankara pelko. Hovi odotti, että heinäkuun 14 päivänä yritettäisiin surmata kuningas.
Jakobiinien julistus oli omiaan vahvistamaan tätä luuloa. Se oli Robespierren sepittämä. Sen kaksimielinen sanamuoto todistaa selvästi hänen käsialaansa.
Se oli osoitettu liittolaisille, jotka saapuisivat Pariisiin juhlimaan heinäkuun 14:ttä, vuotta aikaisemmin niin julman veriseksi käynyttä päivää.
»Terve teille, te kolmenyhdeksättä departementin ranskalaiset!»
lausui lahjomaton.
»Terve, te marseillelaiset! Terve, sinä mahtava, voittamaton isänmaa, joka keräät lapsesi koolle vaarojesi ja juhliesi päivänä! Avatkaamme ovet veljillemme!
— Kansalaiset, oletteko kokoontuneet vain turhan liittojuhlan takia ja kuulemaan tarpeettomia valoja? Ette, ette! Te riennätte kansan kutsusta, ulkoa uhatun, sisällä petetyn kansan huutoa noudattaen! Kavalat päällikkömme johtavat armeijamme salaväijytyksiin, kenraalimme kunnioittavat Itävallan tyrannin alueita ja polttavat belgialaisten veljiemme kaupunkeja. Muuan kummitus, Lafayette, on tullut häpäisemään kansalliskokousta! Onko sitä enää olemassakaan nykyisessä alennustilassaan, uhattuna ja solvaistuna? Sellaiset hyökkäykset herättävät lopulta kansan, ja te riennätte apuun. Kansan nukuttajat koettavat viekoitella teitä; kavahtakaa heidän hyväilyjään, karttakaa heidän pöytiään, joiden ääressä juodaan maltillisuutta ja velvollisuuden unohdusta! Kätkekää epäluulo sydämiinne, sillä kohtalon hetki tulee pian!