Tämä ensimmäinen säkeistö värähdytti kuin sähköisku koko kuulijakuntaa. Kuului haltioituneita huudahduksia, mutta toiset, jotka innoissaan halusivat kuulla jatkon, huusivat:
»Hiljaa, hiljaa, kuunnelkaa!»
Rouget de Lisle jatkoi, äänessä syvän närkästyksen sävy:
Miksi syöksevät lauman kurjan tänne petturit ja kuninkaat? Mikä nostatti vimman hurjan, meitä vastahan eri maat? Roistontyötä hautovat meille, kauan suunniteltuaan, kansa Ranskan maineikkaan jotta oisi orjia heille. Aseihin ryhtykää!…
Tällä kertaa Rouget de Lisien ei tarvinnut kehoittaa kuoroa avukseen.
Täysin rinnoin kaikki yhtyivät jakamaan:
Riveihin yhtykää!
Eespäin, eespäin!
Juoda nyt saa sortajainsa verta maa.
Yhä kasvavan innostuksen kannustamana hän jatkoi:
Kumma ilmiö: vieras saisi meille säätää hirmulakejaan, joukot palkatut valloittaisi, murskais, raastais, rosvois Ranskanmaan! Kaikki nuoret, urheat meidän miehet kaataako se vois? Meillekö he saastan tois — Luoja voittaa sallisi heidän!
Sadat huohottavat rinnat odottivat loppukertoa, ja ennenkuin säkeistö oli laulettu loppuun, huudettiin kuorossa:
»Ei, ei, ei!»