Mistä johtuu, että minäkin olen syvästi liikutettu kirjoittaessani sen viimeisiä säkeitä? Mistä johtuu, että oikean käteni kirjoittaessa vapisten lasten kuoron sanoja, rukousta Ranskan pyhälle hengettärelle, vasen käteni pyyhkäisee kyyneleen, joka on vierähtämäisillään paperille?
Se johtuu siitä, että pyhä marseljeesi ei ole ainoastaan sotahuuto, vaan myöskin veljeyden ilmaus; siinä Ranska ojentaa mahtavan valtiaskätensä kaikille kansoille, ja aina vastakin se on kuolevan vapauden viimeinen huokaus ja koittavan vapauden ensimmäinen huuto.
Mutta kuinka tämä Strassburgissa sepitetty ja Reinin lauluksi ristitty hymni äkkiä kajahti Ranskan sydämessä marseljeesina?
Lukija saa heti kuulla selityksen.
XXIII
Barbarouxin viisisataa marseillelaista
Ikäänkuin tukemaan päätöstä, joka julisti isänmaan olevan vaarassa, saapui heinäkuun 28 päivänä Pariisiin Koblenzin julistus.
Kuten sanottu, se oli mieletön teko, uhkaus ja siis myöskin solvaus.
Braunschweigin herttua, joka oli järkevä mies, piti julistusta typeränä, mutta hänen käskijöinään olivat liittovaltojen hallitsijat. Nämä taas pitivät Ranskan kuninkaan sepittämää julistusta täysin valmiina ja työnsivät sen kenraalilleen.
Julistuksen mukaan jokainen ranskalainen oli syyllinen.. Kaikki kaupungit ja kylät oli hävitettävä tai poltettava. Pariisista, tästä uudesta Jerusalemista, joka oli tuomittu ohdakkeita ja okaita kasvamaan, ei jätettäisi kiveä kiven päälle.