Sellaista uhkasi tämä julistus, joka oli päivätty 26:ntena ja saapui
Pariisiin 28:ntena.
Kotkako sen oli kynsissään kiidättänyt, koska se oli taivaltanut yli kahdeksansataa kilometriä puolessatoista vuorokaudessa?
Voi helposti käsittää, minkälaisen räjähdyksen moinen paperi aiheutti. Tuntui kuin kipuna olisi singonnut ruutitynnyriin. Kaikkien sydän jyskytti, kaikki suuttuivat ja valmistautuivat taisteluun.
Valitkaamme näistä ihmisistä joku mies, näistä tyypeistä joku. Miehen jo tunnemmekin: Barbarouxin. Kuvatkaamme nyt tyyppi.
Kuten muistettaneen, Barbaroux kirjoitti heinäkuun alkupäivinä Rebecquille Marseilleen: »Lähetä minulle viisisataa miestä, jotka osaavat kuolla!»
Minkälainen oli mies, joka voi kirjoittaa näin, ja minkälainen vaikutus hänellä oli maanmiehiinsä?
Hän vaikutti nuoruudellaan, kauneudellaan ja isänmaallisella mielialallaan.
Tämä mies, Charles Barbaroux, miellyttävä, kaunispiirteinen nuorukainen, häiritsi rouva Rolandin sydämenrauhaa ja pani Charlotte Cordayn haaveksimaan vielä mestauslavallakin.
Rouva Roland oli aluksi epäillyt häntä. Miksi? Barbaroux oli liian kaunis.
Sen moitteen voi lausua kahdesta vallankumousmiehestä, joiden päät,
niin kauniita kuin olivatkin, roikkuivat pyövelin kädessä, toisen
Bordeauxissa ja toisen neljäätoista kuukautta myöhemmin Pariisissa.
Edellinen oli Barbaroux, jälkimäinen Hérault de Séchelles.