»Pariisissa», huomautti Vergniaud, »on vapauden voitto taattava tai meidän on kuoltava sen mukana! Jos lähdemme Pariisista, lähdemme vain kuin Temistokles, kaikki kansalaiset mukana, jättäen jälkeemme tuhkakasan ja paeten vihollista vain sitä varten, että ehdimme kaivaa sille haudan!»
Kaikki horjuivat ja epäröivät, kaikki tunsivat maan huojuvan ja pelkäsivät sen repeävän nielläkseen heidät.
Elokuun 4 päivänä — samana päivänä, jolloin kansalliskokous hylkäsi Mauconseil-piirin julistuksen ja molemmat nuoret marseillelaiset saivat Panisin ja Sergentin luovuttamaan ammuksia viidellesadalle maanmiehelle -— pidettiin neuvottelua Cadran-Bleussa Templen bulevardin varrella. Camille Desmoulins esiintyi omassa ja Dantonin nimessä. Carra piteli kynää ja laati kapinasuunnitelman.
Kun suunnitelma oli valmis, siirryttiin entisen perustuslaillisen kansanedustajan Antoinen luokse, joka asui Saint-Honoré-kadun varrella vastapäätä Assomption-kirkkoa puuseppä Duplayn luona, siis samassa talossa kuin Robespierrekin.
Robespierre ei ollut mukana puuhassa. Kun rouva Duplay näki koko tuon kapinoitsijajoukon kokoontuvan Antoinen huoneeseen, riensi hän kiireesti paikalle ja huudahti kauhistuneena:
»Mutta, herra Antoine, tahdotteko siis murhauttaa herra de
Robespierren?»
»Ei nyt ole puhe Robespierrestä», vastasi entinen kansanedustaja. »Jumalan kiitos, kukaan ei ajattele häntä! Jos hän pelkää, piiloutukoon!»
Carran laatima suunnitelma lähetettiin sydänyönä Santerrelle ja
Alexandrelle, esikaupungin molemmille päälliköille.
Alexandre olisi lähtenyt liikkeelle heti, mutta Santerre vastasi, ettei hän ollut vielä valmis.
Santerre piti sanansa, jonka oli antanut kuningattarelle kesäkuun 20 päivänä. Elokuun 10 päivänä hän lähti liikkeelle, kun ei voinut muuta tehdä.