Kapina lykkääntyi siis yhä.
Antoine oli sanonut, ettei kukaan ajatellut Robespierreä. Hän erehtyi.
Mieliala oli niin hämmentynyt, että ajateltiin hänestä, liikkumattomuuden keskuksesta, tehdä kapinaliikkeen kaikkivoipa vipusin.
Kuka keksi sen aatoksen? Barbaroux. Uljas marseillelainen oli miltei epätoivoissaan. Hän oli valmis lähtemään Pariisista ja palaamaan Marseilleen.
Kuulkaamme, mitä rouva Roland sanoo:
»Emme luottaneet paljoakaan pohjoisesta tulevaan apuun. Servanin ja Barbarouxin kanssa harkitsimme mahdollisuuksia, voisiko vapauden pelastaa etelässä ja kävisikö päinsä perustaa sinne tasavalta. Tutkimme karttoja ja merkitsimme niihin tulevan tasavallan rajat. Elleivät marseillelaisemme onnistu', sanoi Barbaroux, 'on se ainoa keinomme'.»
No niin, Barbaroux luuli keksineensä toisenkin keinon: Robespierren neron.
Tai oliko kenties niin, että Robespierre halusi kuulla, kuinka pitkälle
Barbaroux oli päässyt?
Marseillelaiset olivat poistuneet leiristään, joka oli liian kaukana, ja siirtyneet kordelierien tyyssijaan, siis mahdollisimman lähelle Pont Neufiä. Siellä he olivat kuin Dantonin luona.
Kapinan puhjetessa nämä hirveät marseillelaiset lähtisivät siis Dantonin luota! Ja jos kapina onnistuisi, niittäisi Danton siitä kaiken kunnian.