»Kas tässä, sire, nyt on hetki tullut teidän esiintyä kuninkaana tai tuhoutua ystävienne keskellä!»
Kuningattaren teko kiihdytti innostuksen äärimmilleen. Kaikki odottivat kuninkaan vastausta, hengitystään pidätellen.
Nuori, kaunis, urhea kuningas, joka olisi katse säkenöivänä, huulten väristessä syöksynyt taisteluun kädessään nämä pistoolit, olisi kenties selviytynyt voittajana!
Odotettiin, toivottiin.
Kuningas otti pistoolit kuningattaren kädestä ja antoi ne takaisin Maillardotille. Sitten hän kääntyi puhuttelemaan kommuunin asiamiestä ja kysyi:
»Te ehdotatte siis, hyvä herra, että minun on mentävä kansalliskokoukseen?»
»Se on ehdotukseni, sire», vastasi Röderer ja kumarsi.
»Hyvät herrat, meillä ei ole siis mitään tehtävää täällä», virkkoi kuningas.
Kuningatar huoahti raskaasti, nosti kruununprinssin syliinsä ja sanoi prinsessa de Lamballelle ja rouva Tomzelille:
»Tulkaa, hyvät ystävät, koska kuningas niin tahtoo.»