»Mutta kuinka käy kaikkien niiden, jotka olen jättänyt tuonne?»
»Sire», vastasi Röderer, »mikään ei ole heille helpompaa kuin seurata teitä. He ovat tavallisissa pukimissa ja voivat siis päästä mukavasti puutarhan kautta.»
»Se on totta», sanoi kuningas. »Menkäämme!»
»Voi, herra de Charny», sanoi kuningatar nähdessään kreivin, joka paljastettu miekka kädessä odotti häntä puutarhan portilla, »miksen sentään noudattanut neuvoanne, kun toissapäivänä kehoititte meitä pakenemaan!»
Kreivi ei vastannut hänelle, vaan lähestyi kuningasta ja sanoi:
»Sire, suvaitseeko kuningas ottaa minun hattuni ja antaa minulle omansa, josta teidät tunnetaan?»
»Ah, olette oikeassa», myönsi kuningas, »valkoinen sulkatöyhtö…
Kiitos, herra kreivi!»
Ja hän otti Charnyn hatun ja antoi kreiville omansa.
»Herra de Charny», virkkoi kuningatar, »luuletteko kuninkaan hengen olevan vaarassa tällä matkalla?»
»Kuten näette, madame, teen vaaran uhatessa kaikkeni torjuakseni sen hänestä.»