»Onko teidän majesteettinne valmis lähtemään?» kysyi sveitsiläiskapteeni, joka oli saanut tehtäväkseen suojella kuningasta, kun tämä menisi puutarhan kautta.
»Olen», vastasi kuningas ja painoi Charnyn hatun päähänsä.
»Lähtekäämme siis», kehoitti kapteeni.
Kuningas lähti kahden sveitsiläisrivin välissä. Sotilaat astelivat samaa jalkaa kuin hän.
Äkkiä kuului oikealta kovaa meteliä. Tuileriein puolinen portti, se, joka oli Flora-kahvilan vieressä, oli murrettu. Kansanjoukko, joka tiesi kuninkaan olevan matkalla kansalliskokoukseen, syöksyi puutarhaan.
Mies, joka näytti johtavan tätä laumaa, kantoi lippuna piikin kärkeen pantua päätä.
Kapteeni komensi pysähtymään ja kiväärit valmiiksi.
»Herra de Charny», sanoi kuningatar, »jos huomaatte minun joutuvan noiden roistojen käsiin, niin surmaattehan minut, eikö niin?»
»En voi luvata sitä, madame», vastasi Charny.
»Miksette?» huudahti kuningatar.