»Koska olen kuollut, ennenkuin kenenkään käsi pääsee kajoamaan teihin.»
»Kas,» sanoi kuningas, »tuohan on poloisen Mandatin pää. Tunnen sen.»
Murhaajalauma ei uskaltanut lähestyä, mutta se syyti herjasanoja kuninkaalle ja kuningattarelle. Viisi kuusi pyssyä laukaistiin. Yksi sveitsiläinen kaatui kuolleena maahan, muuan toinen haavoittui.
Kapteeni komensi kiväärin poskelle. Miehet tottelivat.
»Älkää ampuko», neuvoi Charny, »sillä silloin ei ainoakaan meistä pääse elävänä kansalliskokoukseeni.»
»Se on totta, hyvä herra», myönsi kapteeni. »Kivääri olalle vie!»
Miehet panivat kiväärin olalle ja sitten jatkettiin matkaa viistosti puutarhan läpi.
Kesän helle oli paahtanut kastanjoiden lehdet keltaisiksi. Vaikka elokuu oli vasta alkupuolellaan, näkyi maassa jo kosolta varisseita lehtiä.
Pikku kruununprinssi tallasi niitä jaloillaan ja työnsi niitä huvikseen siskonsa eteen.
»Lehdet varisevat varhain tänä vuonna», huomautti kuningas.