Charny kääntyi tavoittamaan miestä, joka vei lasta, mutta tuskin hän oli astunut pari askelta, kun pari kolme käsivartta ojentui tavoittamaan kuningatarta ja muuan käsi tarttui kaulahuiviin, joka peitti hänen rintaansa. Silloin kuningatar taas parahti.
Charny unohti Rödererin varoituksen, ja hänen miekkansa upposi pontta myöten mieheen, joka oli tohtinut kajota kuningattareen.
Joukko ulisi raivosta nähdessään yhden heikäläisistään kaatuvan ja ahdisti yhä hurjemmin kuninkaan saattuetta. Naiset kirkuivat:
»Tappakaa Itävallatar! Luovuttakaa hänet meille, kyllä me hänet nitistämme! Kuolemaan, kuolemaan!»
Ja parikymmentä käsivartta kurkottui tarttumaan häneen. Mutta tuskasta suunniltaan kuningatar ei välittänyt itsestään, vaan huusi yhtenään:
»Poikani, poikani!»
Oltiin jo miltei kansalliskokouksen istuntosalin kynnyksellä. Väkijoukko teki viimeisen ponnistuksen, sillä se tajusi, että saalis oli luisumaisillaan sen käsistä.
Charny oli niin kovassa puserruksessa, ettei voinut käyttää muuta kuin miekkansa pontta. Hän näki nyrkkiin puristettujen ja uhkaavien käsien joukossa pistoolin, joka oli suunnattu kuningattareen. Silloin hän päästi miekkansa, tarttui molemmin käsin pistooliin, riuhtaisi sen pois miehen kädestä ja laukaisi lähinnä seisovan ahdistajan rintaan. Mies kaatui.
Charny kumartui ottamaan miekkansa, mutta se oli jo toisen miehen kädessä, joka sillä tähtäsi iskua kuningattareen. Charny syöksyi miehen kimppuun.
Juuri sillä hetkellä kuningatar astui kuninkaan jäljessä kansalliskokouksen eteiseen. He olivat pelastuneet!