Marraskuun 29 päivänä tuli pappien vuoro.
»Kansalaisvala on vannottava viikon kuluessa.
»Niitä, jotka kieltäytyvät vannomasta, pidetään kapinallisina, ja heidät pannaan viranomaisten vartioitaviksi.
»Jos he oleskelevat seurakunnassa, jossa ilmenee uskonnollisia häiriöitä, voi departementin johto karkoittaa heidät heidän kotiseudultaan.
»Elleivät he tottele, pidettäköön heitä vankilassa korkeintaan vuosi; jos he yllyttävät tottelemattomuuteen, kaksi vuotta.
Seurakunta, jossa on turvauduttava aseellisen voiman apuun, suorittakoon siitä koituvat kustannukset.
»Kirkkoja käytetään jumalanpalvelukseen, jonka hoitajat valtio palkkaa; tarpeettomat kirkot voidaan myydä jonkun toisen uskonnonmuodon harrastajille, ei kuitenkaan niille, jotka kieltäytyvät vannomasta valaa.
»Kuntien viranomaiset lähettävät departementeille ja nämä vuorostaan lakiasäätävälle kansalliskokoukselle luettelon papeista, jotka ovat vannoneet ja jättäneet vannomatta valan, ynnä huomautukset pappien keskinäisistä suhteista ja heidän suhteistaan emigrantteihin, jotta kansalliskokous voisi puuttua keinoihin kapinan tukahduttamiseksi.
»Kansalliskokous pitää kelpo tekona hyviä kirjoituksia, jotka voivat valaista maaseudun asukkaille n.s. uskonnollisia kysymyksiä; se on valmis painattamaan ne ja palkitsemaan niiden sepittäjät.»
Olemme maininneet, mitä oli tullut edellisen kansalliskokouksen jäsenistä, ja niinikään osoittaneet, mitä varten feuillantti-kerho oli perustettu.