Dantonin kansansuosio olikin kasvamaan päin. Hänen valtava päänsä alkoi kohota joukon yläpuolelle. Adamastor-jättiläisen lailla hän suureni kuninkuuden edessä ja virkkoi sille: »Varo! Meri, jolla purjehdit, on nimeltään Myrskyjen meri!»
Ja sitten kuningatar tuli äkkiä jakobiinien avuksi feuillantteja vastaan.
Marie-Antoinetten viha tehosi vallankumoukseen niinkuin rakeet ja vihurit Atlanttiin.
Hän vihasi Lafayettea, sitä miestä, joka oli pelastanut hänet lokakuun 6 päivänä ja menettänyt kansansuosionsa hovin takia heinäkuun 17:ntenä.
Lafaytte pyrki Pariisin pormestariksi Baillyn jälkeen sensijaan että olisi auttanut Lafayettea kuningatar pani omituisen sokeana kuningasmieliset äänestämään Pétionia, karkeaa matkatoveria Varennesista palattaessa!
Joulukuun 19 päivänä kuningas saapui kansalliskokoukseen esittämään kieltonsa pappeja koskevan asetuksen johdosta.
Edellisenä iltana oli jakobiini-kerhossa sattunut vakava mielenosoitus.
Muuan Neuchatelista kotoisin oleva sveitsiläinen Virchaux, sama mies, joka Mars-kentällä oli kirjoittanut tasavaltaa vaativan anomuksen, oli tarjonnut kerholle damaski-säilää; se oli taottu sitä kenraalia varten, joka ensimmäisenä voittaisi vapauden viholliset.
Isnard oli saapuvilla. Hän otti nuoren tasavaltalaisen miekan, paljasti sen, viskasi aseen puhujalavalle ja huudahti:
»Katsokaa, tuossa on tuomioenkelin miekka! Se voittaa! Ranska karjaisee sotahuudon, ja kansat vastaavat. Sotilaat peittävät maan, ja vapauden viholliset pyyhkäistään ihmisten luettelosta!»