Hesekiel ei olisi voinut ennustaa paremmin.
Paljastettua miekkaa ei pantaisi tuppeen takaisin. Kaksoissota oli julistettu: sisäinen ja ulkomainen.
Neuchatelista kotoisin olleen tasavaltalaisen säilä iskisi ensin
Ranskan kuninkaaseen ja Ranskan kuninkaan jälkeen muihin kuninkaihin.
V
Rouva de Staëlin mieleinen ministeri
Gilbert ei ollut nähnyt kuningatarta sen päivän jälkeen, jolloin tämä oli pyytänyt häntä odottamaan hetken hänen työhuoneessaan ja poistunut kuulemaan poliittista ohjetta, jonka herra de Breteuil oli tuonut Wienistä ja jonka sanamuoto kuului näin:
»Tehtävä Barnavelle samaa, mitä Mirabeaullekin: voitettava aikaa, vannottava vala perustuslaille, noudatettava sitä kirjaimellisesti, jotta voitaisiin osoittaa sen mahdottomuus. Ranska jäähtyy ja ikävystyy, ranskalaiset ovat löyhää joukkoa. Tulee jokin uusi tuulahdus, ja vapaus unohtuu. Mutta ellei vapaus unohdu, on sentään voitettu yksi vuosi. Ja vuoden perästä olemme valmiit sotaan.»
Kuusi kuukautta oli vierähtänyt siitä päivästä. Vapaus ei suinkaan ollut unohtunut, ja ulkomaiset hallitsijat valmistuivat ilmeisesti täyttämään lupauksensa ja ryhtymään sotaan.
Gilbert hämmästyi, kun kuninkaan kamaripalvelija astui eräänä aamuna hänen huoneeseensa.
Hän arveli ensin, että kuningas oli sairastunut ja lähettänyt noutamaan häntä. Mutta kamaripalvelija rauhoitti häntä ilmoitti, että häntä odotettiin linnaan.