»Madame», sanoi hän sitten, »sallikaa minun huomauttaa teille, että teidän, kuninkaan ja korkeitten lastenne pelastus on sen perustuslain varassa, jota te halveksitte ja joka pelastaa teidät, jos suostutte etsimään pelastusta sen avulla… Palvelisin teitä huonosti, madame, ja palvelisin kuningasta huonosti, jos puhuisin teille toisin.»
Mutta kuningatar keskeytti hänet käskevällä kädenliikkeellä.
»Oh, hyvä herra, vakuutan teille, että kuljette väärää tietä!»
Ja hän lisäsi, äänessään sanoin kuvaamaton uhkansävy:
»Varokaa!»
»Madame», sanoi Dumouriez ihan tyynesti, »olen yli viidenkymmenen ikäinen, elämäni on kulunut monenlaisten vaarojen merkeissä, ja suostuessani muodostamaan ministeriön tiesin hyvin, että ministerinvastuu ei suinkaan olisi pahin vaara, joka minua uhkaa».
»Ah», huudahti kuningatar ja löi kätensä yhteen, »se vielä puuttui, että herjaatte minua, hyvä herra!»
»Herjaanko teitä, madame?»
»Niin… Tahdotteko, että selitän teille äskenlausumienne sanojen ajatuksen?»
»Tehkää niin, madame.»