»No niin, te tarkoititte, että minä voisin murhauttaa teidät… Voi, voi, hyvä herra!»
Kaksi raskasta kyyneltä vierähti kuningattaren silmistä.
Dumouriez oli mennyt niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Hän tiesi nyt, mitä oli halunnut tietää, että näet tuossa kuivuneessa sydämessä oli vielä jokin tunneherkkä säie.
»Jumala varjelkoon minua loukkaamasta kuningatartani sillä tavoin!» sanoi hän. »Teidän majesteettinne on liian suuri, liian ylevä luonne, jotta verivihollisennekaan voisi epäillä teistä mitään sellaista. Te olette osoittanut sankariutta, jota olen aina ihaillut ja joka on kiinnittänyt minut teihin.»
»Puhutteko totta, herra?» kysyi kuningatar äänellä, jossa värähti enää vain mielenliikutus.
»Ah, madame, vakuutan kunniasanalla!»
»Suokaa minulle siis anteeksi ja tarjotkaa minulle käsivartenne. Olen niin heikko, että toisin ajoin luulen pyörtyväni.»
Hän kalpeni todella ja taivutti päänsä taaksepäin. Oliko se todellista heikkoutta? Vai oliko se sitä hirveää leikkiä, jota esittämään tämä lumoava Medea oli niin taitava?
Vaikka Dumouriezkin puolestaan oli etevä näyttelijä, lumoutui hänkin tai kuningatarta taitavampana kenties vain teeskenteli lumoutuneensa.
»Uskokaa minua, madame», sanoi hän, »minulle ei koidu minkäänlaista etua teidän pettämisestänne. Inhoan laittomuutta ja rikosta yhtä syvästi kuin tekin. Uskokaa minua, minulla on kokemusta ja osaan arvostella tilannetta paremmin kuin teidän majesteettinne. Mitä nykyisin tapahtuu, ei ole, kuten teille on luuloteltu Orleansin herttuan vehkeilyä eikä liioin Pittin vihan vaikutusta, kuten itse arvelette. Se ei ole myöskään hetkellistä rahvaanliikettä, vaan se on suuren kansan lähes yksimielistä nousua piintyneitä väärinkäytöksiä vastaan! Tässä kaikessa piilee — tiedän sen hyvin — mahtavaa vihaa, joka lietsoo tulipaloa. Älkäämme välittäkö roistoista ja hulluista, nähkäämme tässä varttuvassa vallankumouksessa vain kuningas ja kansa. Kaikki, mikä pyrkii erottamaan ne toisistaan, tähtää niiden molempien tuhoon. Minä, madame, olen tullut työskentelemään kaikin voimin niiden yhdistämiseksi. Auttakaa minua sensijaan että vastustaisitte minua. Te epäilette minua? Olenko minä esteenä vallankumousvastaisille suunnitelmillenne? Sanokaa se minulle, madame. Esitän heti kuninkaalle erohakemukseni ja vetäydyn johonkin kolkkaan vaikeroimaan isänmaani ja teidän kohtaloanne.»