— Hän se on, vastasi luotsi.
— Näettekö nyt, Edvard, että olin oikeassa? sanoi kapteeni.
— Mitä hänellä on Guadeloupessa tekemistä? kysyi luutnantti.
— No, onko se nyt sitten niin ihmeellistä? vastasi Samuel. — Olihan Henrik herralla Guadeloupessa setä, joka kuuluu olevan äärettömän rikas. Hänen luokseen hän kai menee.
Upseerit lähtivät uudelleen liikkeelle, ja Samuel jäi yksin.
Illan tunnit kuluivat toinen toisensa perästä. Matkustajille tarjottiin teetä kannella, ja Cécileltä käskettiin kysyä, eikö häntäkin haluttanut ottaa jotakin.
Mutta hän vastasi nytkin, ettei hänen ollut nälkä.
Näillä seuduilla päivä äkkiä sammuu, niin että jo kahdeksan aikaan on pilkkosen pimeä.
Jo yhdeksän aikaan kaikki matkustajat olivat kadonneet kannelta ja menneet levolle. Luotsi ja ensimäinen perämies yksin jäivät, valvomaan laivan tasaista kulkua. Suurina, synkkinä siipinä purjeet paisuivat pimeässä.
Puoli yhdeksän aikaan kuu nousi Azorien takaa kylväen hopeitansa meren kuohuville laineille. Saariryhmä kuvastui nyt selvästi taivaanrannalla pitkänä, mustana juovana.