Fernande jäi hetkeksi katsomaan kirjauksen verrattoman hienoja kukkakiehkuroita; sitten hän kääntyi uudestaan Cécilen puoleen ja kysyi:
— Kuka on tehnyt tämän puvun?
— Minä, hyvä rouva, vastasi Cécile.
— Ja kuinka kauan olette tehnyt sitä?
— Puolen kolmatta vuotta.
— Sen kyllä uskon. Katsokaahan toki, prinssi, kaikki on tehty käsin eikä koneella, ja se sen juuri tekeekin arvokkaaksi. Puolen kolmatta vuottako vain? Mutta silloin kai olette hirveästi rasittanut itseänne?
— Olen työskennellyt yötä päivää, hyvä rouva.
— Oletteko nähnyt sellaista vaivaa vain myydäksenne puvun?
— En myydäkseni. Toinen minulla oli tarkoitus.
— Ymmärrän kyllä, ettette ole saanut tälle ostajaa, sillä kuninkaallinen hinta tästä on pyydettävä.