— On kyllä, valitettavasti. Minun täytyy pyytää siitä jotensakin suurta hintaa. Senpätähden juuri en ole saanutkaan sitä myydyksi, vaikka olen suuressa rahantarpeessa.
— Ja mikä on sitten hintanne? kysyi prinssi hymyillen. Nuori tyttö pysyi hetken ääneti uskaltamatta lausua noita sanoja, joista kaupan huono menestys tähän asti oli johtunut. Sitten hän melkein kuulumattomasti kuiskasi:
— Kolmetuhatta frangia.
— Kuinka paljon? kysyi Fernande.
— Kolmetuhatta frangia, toisti Cécile.
— Kallista on, on kyllä, mutta sen arvoinen puku on, sanoi Fernande epämääräisen näköisenä.
— Mutta ostaessanne tämän, hyvä rouva, huudahti nuori tyttö, heittäytyen polvilleen ja pannen kätensä ristiin, — te tekisitte samalla hyvän työn, jalon ja hyvän työn, vannon sen teille.
— Lapsi parka, sanoi Fernande, täyttäisin mielelläni toivomuksenne ja tunnustan, että minua suuresti haluttaisi, mutta kolmetuhatta frangia…
— Oi, hyvä Jumala, eihän kolmetuhatta frangia merkitse mitään teille, sanoi nuori tyttö, katsoen ympärilleen ja arvostellen huoneenhaltijan varallisuutta kuvaamamme muhkean kaluston mukaan.
— Ei merkitse minulle mitään! huudahti näyttelijätär. Kolmen kuukauden palkka! — Kuulkaahan, neiti, kääntykää prinssin puoleen. Kenties hän ostaa puvun jollekin kauniille hovinaiselle.