— Morsiuspuvukseni sen aioin.
Ja tämän sanottuaan nuori tyttö syöksyi ovesta ulos, tukehduttaen nyyhkytyksen.
Kahden tunnin kuluttua Cécile sai rahansa.
Mutta viikon päästä Fernande esiintyi kappaleessa: "Filosofi vastoin tietoaan", niin ihana puku yllään, että yleisesti luultiin sulttaani Solimanin lahjoittaneen sen hurmaavalle Roxelanelle.
Ja historioitsijana, jonka etuoikeutena on tuntea kaikki salaisuudet, tahdomme nyt tutustuttaa lukijan tuohon nuoreen tyttöön, joka hetkeksi oli näyttäytynyt Fernandelle ja prinssille ja joka oli kadonnut Coq-kadun varrella sijaitsevasta asunnostaan, missä hänelle ei tiedetty muuta nimeä kuin Cécile.
I LUKU.
Saint-Denis'n tulliportti.
Syyskuun 20 p:nä 1792 pienet kangaskatoksen suojaamat talonpoikaisrattaat, joiden pohja oli oljilla peitetty, lähestyivät puoli kuuden aikaan aamusella Saint-Denis'n tulliporttia, aisalla istuvan talonpojan ohjaamina. Ne olivat viimeisinä pitkässä jonossa samanlaisia rattaita, jotka kaikki pyrkivät pääkaupungista pois, mikä ei ollut suinkaan helppoa tänä emigranttien aikana.
Rattaat pysähtyivät itsekukin vuorostaan vahtihuoneen eteen, missä niitä tutkittiin pienimpiäkin pohjukoita myöten. Nähtävästi niissä ei kuitenkaan havaittu mitään epäluulonalaista, sillä ne pääsivät kaikki esteettä kulkemaan, kunnes rivin viimeiset saapuivat ristikkoportille ja vuorostaan jäivät seisomaan vahtihuoneen eteen.
Silloin talonpoika, odottamatta virkamiehen tutkivia kysymyksiä, nosti itse katoksen ja ojensi hänelle matkapassinsa.