— Minun tietysti, sanoi talonpoika, eipähän se kenenkään muun lie.
— Hyvä on, sanoi virkamies, mutta, niinkuin vaimo sanoi, lapsi olisi pitänyt mainita passissa. Ja taitaa tässä olla toinenkin erehdys, sillä äitiäsi sanotaan kuudenkymmenenviiden ja vaimoasi kolmenkymmenenviiden ikäiseksi, ja molemmat näyttävät paljon nuoremmilta.
— Olen minä kumminkin kuudenkymmenenviiden vuoden vanha, sanoi vanhempi naisista.
— Ja minä kolmenkymmenenviiden, sanoi nuorempi.
— Ja minä, hyvä herra, olen neljän vuoden vain ja minä osaan jo lukea ja kirjoittaa, pisti pieni tyttö väliin.
Naiset hätkähtivät ja talonpoika ehätti sanomaan:
— Osannethan toki. Johan sinua on tarpeeksi koulutettu ja vieläpä maksettu kuusi frangia kuukaudessa Abbevillen koululle. Jos et siitä hinnasta oppisi, niin käräjiin haastaisin opettajasi. En kai minä suotta ole Normandiasta kotoisin.
— Jo riittää, sanoi virkamies, saatte kaikki laskeutua rattailta ja pistäytyä minun huoneeseeni siksi aikaa, kun tutkitaan ajopeliänne ja katsotaan, eikö sinne ole ketään kätketty.
— Kuulkaahan, hyvä herra… alkoi vanhempi naisista, mutta nuorempi puristi häntä käsivarresta, sanoen varottavasti:
— Äiti!