— Herra Eugène.
— Herra Eugène? sanoi näyttelijätär hitaasti kerraten palvelijattarensa sanat, — herra Eugène? Mutta eihän se ole mikään nimi.
— On kyllä, hyvä rouva, ja vieläpä sangen kaunis nimi. Minä puolestani pidän paljon siitä nimestä.
— Vai niin. Ja nyt tahdotte saada minutkin yhtymään mielipiteeseenne. Ja voitteko nyt sanoa minkä näköinen tuo suosikkinne on?
— Tietysti. Hän on, niinkuin jo sanoin, sangen kaunis, nuori mies, kookas vartaloltaan, hiukset mustat, silmät mustat, viikset mustat. Hän esiintyy siviilipuvussa, mutta voisin lyödä vetoa, että hän on upseeri; sitä paitsi hänellä on napinlävessä kunnialegioonan nauha.
— Herra Eugène, mustaverinen, kunnialegioonan nauha napinlävessä… toisti Fernande vaivaten muistiaan päästäkseen asiasta selville. Kääntyen sitten kamarineitsyensä puoleen hän kysyi:
— Muistatteko koskaan ennen nähneenne tätä kaunista nuorta herraa luonani vuoden kuluessa, jonka olette ollut palveluksessani?
— En koskaan, hyvä rouva.
— Kuka hän sitten on?… Eugène d'Harville kenties?
— Ei ole hän, hyvä rouva.