Kaikki onnistui hyvin, kunnes matkustajat saapuivat Saint-Denis'n tulliportille, missä edelläkerrottu kohtaus oli vähällä tehdä tyhjäksi heidän kaikki matkasuunnitelmansa. Onneksi se kumminkin päättyi paremmin kuin ensi hetkenä saattoi toivoa, ja emigranttiperhe pääsi onnellisesti jatkamaan matkaansa.
Niinkuin tuo kunnon kaupunginpalvelija oli ennustanut, uusi matkapassi suojeli heitä kaikilta rettelöiltä. Sitäpaitsi he varmuuden vuoksi pysähtyivät vain pieniin kyläkievareihin, niinkuin ainakin vähävaraiset matkustajat. Hevonen oli hyvä, ja kulku sujui niin nopeasti, että viivyttiin vain viisi päivää matkalla. Kuudetta vasten yöllä saavuttiin Boulogneen.
Abbevillessä Pierre Durand oli tarkastuttanut passin päästäkseen jatkamaan matkaa.
Emme huoli viivytellä kertomalla markiisittaren epätoivosta ja loppumattomasta tyytymättömyydestä kievarisänkyihin ja talikynttilöihin. Paronitar osoitti aina mitä suurinta kärsivällisyyttä äitinsä nuristessa ja koetti yhtämittaisella lempeydellään lieventää markiisittaren ylpeätä käytöstä.
Pikku Cécile vain riemuitsi nähdessään kukkia, puita ja peltoja.
Lapset ovat niinkuin linnut; enempää he eivät vaadi.
Yöllä siis saavuttiin Boulogneen ja pysähdyttiin Pariskadun varrella sijaitsevaan "Ranskan hotelliin".
Tämän hotellin emäntä, rouva Ambron, oli sielunsa pohjasta kuninkaallismielinen, ja häntä oli paronittarelle suositeltu kaikin puolin luotettavana henkilönä. Tuskin olikaan paronitar uskonut hänelle huolensa, ennenkuin tämä kunnon vaimo jo lupasi järjestää asiat, niin että perhe mitä pikimmin, jos tuuli oli suotuisa, pääsisi purjehtimaan Englantiin.
Jo seuraavana aamuna rouva Ambron, joka tunsi kaikki rannikkolaivurit, teki sopimuksen pienen purjelaivan omistajan kanssa, joka 100 louisdorista sitoutui viemään pakolaiset Boulognesta Doveriin.
Viiden aikaan matkustajat nousivatkin uudestaan rattaille, ja Pierre Durand asettui entiselle paikalleen aisalle. Kun he näkyivät palaavan samaa tietä takaisin, ikäänkuin mennäkseen Montreuiliin, ja kun heidän matkapassinsa oli viranomaisten tarkastama ja siis täydessä kunnossa, ei kukaan estänyt heitä menemästä ulos kaupungista. Mutta muutamia kilometrejä ajettuaan he poikkesivat valtatieltä pienelle oikotielle, joka johti rouva Ambronin ostamalle, noin neljännestunnin matkan päässä rannikolta sijaitsevalle pienelle maatalolle. Tässä talossa Englantiin pyrkivät pakolaiset tavan mukaan odottivat sopivaa hetkeä lähteäkseen.
Tällä kertaa rouva Ambron tahtoi itse saattaa vieraitaan, ja kun nämä kymmenen aikaan saapuivat määräpaikalle, oli talon emäntä itse ottamassa heitä vastaan. Täällä heidän täytyi odottaa puoliyöhön saakka.