Kymmenen minuuttia soudettuaan matkustajat nousivat purjealukseen, ja seuraavana aamuna paronitar oli perheineen turvassa Doverissa.
V LUKU.
Koti Englannissa.
Maalle noustuaan paronitar tahtoi heti vuokrata vaunut Lontooseen, mutta markiisitar väitti, että koska hän nyt kerran onnekseen oli päässyt Ranskasta pois ja oli turvassa vieraalla maalla, niin hän ei enää hetkeäkään tahtonut esiintyä noissa naurettavissa tamineissa, joihin hänen oli täytynyt paetessaan pukeutua. Kun ei enää ollut mitään syytä kieltää, paronitar suostui mielellään noudattamaan äitinsä tahtoa, niinkuin hän ylipäänsä aina teki, olivatpa markiisittaren oikut kuinka mielettömiä tahansa, osoittaen siinä sitä lapsen kuuliaisuutta, josta ei oltu vielä luovuttu hienoissa perheissä, missä seitsemännentoista vuosisadan katsantotavat edelleen olivat vallalla.
Paronitar antoi siis ajaa Doverin parhaaseen hotelliin, ja siellä markiisitar huolimatta matkan aiheuttamasta väsymyksestä ja hetkeäkään lepäämättä avasi matka-arkun, jonka oli tuonut muassaan rattaihin kätkettynä. Siitä hän otti omat alusvaatteensa ja pukunsa heittäen inholla luotaan nuo talonpoikaisryysyt. Hän järjesti hiuksensa ja puuteroi kasvonsa yhtä suurella huolella, kuin jos hänen olisi ollut esiinnyttävä kuningattaren kutsuissa.
Mitä paronittareen tulee, kaikki hänen huolensa kohdistuivat pikku Cécileen, joka onneksi oli jotenkin hyvin kestänyt merimatkan rasitukset. Mutta kun hänellä oli kiire joutua Lontooseen asuntoa puuhaamaan, tilasi hän jo samana iltana kaikki paikat seuraavana aamuna yhdeksän aikaan Lontooseen lähtevissä yhteisvaunuissa.
Matka Doverista Lontooseen tapahtui tavallisella nopeudella. Canterburyssä ja Rochesterissa pysähdyttiin vain hetkiseksi ja samana iltana saavuttiin Lontooseen. Matkustajamme sijoittuivat siellä erääseen rouva Ambronin heille suosittelemaan hotelliin Golden Squaressä, muutaman sadan askelen päähän Regent streetistä. Sieltä paronitar lähetti heti kirjeen Lorges'in herttuattarelle ilmoittaakseen hänelle tulostaan.
Jo samana iltana herttuatar riensi heidän luokseen auttaakseen paronitarta neuvoillaan, jos tämä aikoi asettua Lontooseen asumaan.
Mutta rouva de Marsillyta ei haluttanut jäädä Lontooseen. Hän oli päättänyt viettää sangen hiljaista elämää ollessaan ulkomailla ja kysyi sen tähden, eikö herttuatar voinut neuvoa hänelle jotakin sievää kylää, jossa hän voisi kaikessa rauhassa kokonaan antautua tyttärensä kasvatukseen. Herttuatar mainitsi hänelle Hendonin kylän sanoen paikkaa sangen miellyttäväksi ja mukavaksi, se kun tarjosi asukkailleen maalaiselämän kaikki edut olematta kuitenkaan liian kaukana kaupungista. Paronitar päättikin kohta käydä katsomassa tuota pikku paratiisia, jota herttuatar niin suositteli.
Seuraavana päivänä paronitar ja markiisitar menivät vastakäynnille herttuattaren luo. Paronitar kysyi heti rouva Duvalia, jonka mies, niinkuin muistamme, oli toimittanut matkustajille uuden matkapassin Saint-Denis'n tulliportilla. Herttuatar lähetti heti hakemaan häntä, ja muutaman hetken kuluttua rouva Duval saapui poikansa, sievän kuusivuotiaan lapsen kanssa, joka heti annettiin Cécilelle leikkitoveriksi.