Yläkerroksessa olivat palvelijain huoneet ja sitäpaitsi liinavaatesäiliö.
Huonekaluja talossa ei tietysti ollut; kaikki oli ostettava tai vuokrattava. Herttuatar ja markiisitar, jotka yhä vahvasti uskoivat, että Ranska, liittoutuneiden valtojen kurittamana, pian tointuisi sekasorrostaan ja palauttaisi pakolaiset asetettuansa lailliset hallitsijat jälleen valtaistuimelle, puolustivat vuokraamista, mutta paronitar, jonka suru oli tehnyt tarkkanäköiseksi, oli toista mieltä. Hän laski, että kolmen vuoden vuokrasumma vastaisi ostohintaa ja että siis oli edullisempi ostaa kaikki, niin huonekalut kuin muutkin talousesineet. Lopuksi hän kehoitti äitiään päättämään mitkä huoneet olivat hänelle sopivimmat, koettaakseen sitten järjestää kaikki hänen mielensä mukaiseksi.
Markiisittaren mielestä ei talossa kokonaisuudessaankaan ollut liiaksi tilaa hänelle ja kaikille hänen puvuilleen; olihan hänellä Tourainessa linnassaan ollut vaatesäiliöitä, joihin tämän hökkelin kaikki huoneet olisivat mahtuneet. Mutta täytyihän tyytyä oloihin, koska nyt oltiin Englannissa eikä Tourainessa.
Juostuaan portaita ylös ja alas senkin seitsemän kertaa ja tarkastettuaan vastaisen asuntonsa kaikki nurkat ja sopukat hän päätti vihdoin ottaa haltuunsa alakerroksen makuuhuoneen ja arkihuoneen.
Kun asia oli ratkaistu, palattiin Lontooseen.
Viikon kuluttua talo oli asuttavassa kunnossa. Sen kalusto oli äärettömän yksinkertainen, jos kohta siisti ja aistikas. Mutta kun kaikki oli täytynyt ostaa, huonekalut, hopeat, liinavaatteet, niin oli kaikesta säästäväisyydestä huolimatta talon sisustaminen maksanut paronittarelle kaksikymmentätuhatta frangia, viidennen osan hänen omaisuudestaan.
Puhdasta rahaa hänellä ei ollut enää kuin kymmenentuhatta frangia, mutta olihan vielä markiisittaren timantit, joiden arvo nousi kuuteenkymmeneen- tai kahdeksaankymmeneen tuhanteen frangiin. Olihan siinä tarpeeksi viideksi tai kuudeksi vuodeksi, ja vaikka kohtalon iskut olivat riistäneet paronittarelta luottamuksen tulevaisuuteen, niin hän ei voinut olla salaa toistamatta äitinsä ja rouva de Lorges'in sanoja:
— Johan siinä ajassa voi tapahtua yhtä ja toista.
Ja paljonhan näinä viitenä tai kuutena vuotena tapahtuikin. Mutta onneksi ei meidän tällä hetkellä tarvitse kertoa muusta kuin Hendonin pienestä kodista ja sen asukkaista.