Kasvatus.
Markiisittaresta ei tietysti voinut olla mitään apua talon järjestämisessä, jonka vuoksi hän jäikin Lontooseen Lorges'in herttuattaren luo, kun sitävastoin rouva Duval läksi herttuattaren pyynnöstä auttamaan paronitarta.
Olemme jo kertoneet, että rouva Duval oli Englannista kotoisin. Vaikka hän olikin porvarisperheestä, oli hän saanut sangen hyvän kasvatuksen, mikä olikin tehnyt hänelle mahdolliseksi antautua opettajanuralle. Yhteiset onnettomuudet olivat jo herättäneet paronittaressa suurta myötätuntoisuutta häntä kohtaan, ja tämä myötätuntoisuus muuttui vähitellen miltei ystävyydeksi heidän viettäessään yhdessä nuo viisi kuusi päivää kodin järjestämispuuhissa. Rouva Duval oli sitäpaitsi tarpeeksi hienotunteinen ymmärtääkseen mitkä rajat yhteiskunnalliset olot olivat pystyttäneet heidän välillensä ja pysytelläkseen aina vaatimattomasti näiden rajojen sisällä.
Lapset, jotka eivät vielä tietäneet mitään luokkaeroituksista tai sääty-ylpeydestä, leikkivät päiväkaudet yhdessä piehtaroiden heinikossa tai salin matoilla ja juosten käsitysten puutarhan kiertelevillä käytävillä.
Viikon päästä, kun järjestämispuuhat olivat päättyneet, rouva Duval otti toimekseen hankkia paronittarelle palvelijattaren, joka pystyisi hoitamaan taloudessa niin hyvin keittäjän kuin sisäkönkin tehtävät, ja sitten hän palasi takaisin Lontooseen.
Seuraavana päivänä Lorges'in herttuatar saapui tuoden mukanaan vaunuissaan Roche-Bertaud'n markiisittaren sekä tämän palvelukseensa pestaaman ranskalaisen kamarineitsyen.
Tämä odottamaton palveluskunnan liiallinen lisäys herätti kyllä paronittaressa hiukan levottomuutta, mutta hän alistui nytkin nurkumatta, sillä hän tiesi, että äitinsä oli tottunut hemmotteluun, eikä tahtonut kieltää häneltä vielä tätä mukavuutta muitten kieltäymyksien lisäksi.
Pikku Cécile ei vielä tietänyt mitään tämän maailman menoista. Onni ja onnettomuus olivat hänelle vain tyhjiä sanoja, joita hän matki muitten mukaan niinkuin kaiku, ymmärtämättä ollenkaan niiden merkitystä.
Hän oli muuten herttainen pikku tyttö, neljän vuoden ikäinen, kaunis ja lempeä kuin taivaan enkeli. Naisen parhaimmat ominaisuudet olivat jo hänessä taimella, ja hyvät ja jalot työt saivat hymyn puhkeamaan hänen huulilleen, niinkuin kevään aurinko saa kukan puhkeamaan kuorestaan. Äidinrakkauden hoivissa tällainen lapsenluonne kehittyi nopeasti kaikkien hyveiden palvelijaksi.
Lapsen hyvät taipumukset eivät jääneetkään äidiltä huomaamatta, ja hän päätti yksin ohjata pienokaisen kasvatusta oman ihanteensa mukaiseksi.