— Voi, hyvä Jumala! vastasi Cornélie. — Täällähän minä taas olen, mutta rouvan täytyy suoda anteeksi. Herra Eugène ei ota lähteäkseen.
— Mitä, eikö hän ota lähteäkseen?
— Hän sanoo, ettei rouva lähde koskaan aamuisin niin varhain ulos.
— Totta on, mutta aamusella otan vain ystäviä vastaan.
— Hän sanoo olevansa hänkin ystävänne.
— Sepä omituista. Asia käy yhä sekavammaksi. Eugène… mustaverinen… kunnialegioonan nauha… ystävä… Eihän vain lie Eugène de Miremont?
— Ei toki. Kauniimpi.
— Eugène d'Harcourt kenties?
— Ei sinnepäinkään, hän on paljon kauniimpi!
— Eugène d'Argy?