Kuljettuaan vähän matkaa hän heitti silmäyksen taakseen ja näki
Henrikin istuvan samalla paikalla, missä hän itse oli istunut.
Hautausmaan portilla hän näki satuloidun hevosen, jota toisen hevosen selässä istuva palvelija piteli suitsista.
Henrik oli siis, niinkuin oli sanonutkin, tullut vartavasten haudalla käymään ja aikoi heti sieltä palata takaisin kotiinsa.
XV LUKU. Lähtö.
Kun Cécile palasi kotiin, tapasi hän siellä herra Duvalin ja ymmärsi heti, että tämä oli tullut raha-asioiden vuoksi, vaikkei niistä hänen tultuaan enää puhuttu.
Lähtiessään herra Duval tarjosi markiisittarelle asuntoa talossaan siksi aikaa kuin heidän Lontoossa-olonsa kestäisi, mutta markiisitar vastasi, että jos hänen täytyi viipyä Lontoossa, hän aikoi asua Lorges'in herttuattaren luona, jonne hänet oli jo pyydetty. Luultavaa oli kumminkin, ettei hänen tarvinnut jäädä Lontooseen kuin joksikin päiväksi vain, ja siinä tapauksessa hän aikoi neiti Cécilen kassa majoittua hotelliin.
Cécile huomasi, että herra Duval oli hyvin alakuloisen näköinen sanoessaan heille jäähyväisensä, mutta että tämä alakuloisuus tuntui johtuvan enemmän sääliväisyydestä heitä kohtaan kuin omista huolista.
Lähdön piti tapahtua pari päivää tämän jälkeen. Markiisitar kehoitti sentähden Cécileä valitsemaan heidän tavaroistaan tarpeellisimmat ja rakkaimmat mukaan otettaviksi, sillä herra Duval oli ottanut myydäkseen loput.
Kuullessaan myynnistä puhuttavan Cécile tunsi sydäntänsä kouristavan. Pyhyyden loukkausta oli hänestä äidin tavarain myyminen. Hän huomautti siitä isoäidilleen, mutta tämä vastasi, että heidän oli mahdotonta ottaa kaikki huonekalut ja muut tavarat mukaansa, koska rahti tulisi nousemaan niiden arvoa kahta vertaa kalliimmaksi.
Tämä vastaus oli käytännölliseltä kannalta niin järkevä, ettei sitä käynyt vastustaminen tunteihin perustuvilla syillä, ja Cécilen täytyi alistua. Mutta sensijaan hän ryhtyi innokkaasti kokoamaan kaikki äidin käyttämät vaatteet ja muut tarvekalut, vakuuttaen isoäidilleen, että kaikki mahtuisi kahteen matkakirstuun ja että hänestä olisi sanomattoman suloista käyttää omiksi puvuikseen rakkaan äitinsä perintöä.