— Mitä meidän sitten on tehtävä? kysyi Henrik.
Cécile otti häntä kädestä ja vei hänet ristiinnaulitunkuvan eteen, jonka hän oli tuonut muassaan äitinsä huoneesta. Henrik ymmärsi hänen tarkoituksensa.
— Vannon, sanoi hän katse tähän kuvaan kiinnitettynä, — hänen kauttansa, joka kuoli, että lähden viikon kuluttua tästä päivästä luettuna ja että pitkin matkaa ainoa ajatukseni on oleva palata niin pian kuin suinkin hänen lapsensa onnea rakentamaan.
— Ja minä, sanoi Cécile, vannon odottavani Henrikkiä uskollisesti, kunnes hän palaa, ja jos hän ei palaa koskaan…
Henrik pani kätensä hänen suulleen estääkseen häntä lopettamasta lausetta. Sitten ristiinnaulitunkuvan edessä hän painoi morsiamensa huulille ensimäisen suudelman, puhtaan ja viattoman kuin veljen suudelma.
Seuraavana päivänä Henrik meni Cécilen kanssa markiisittaren huoneeseen tiedustellakseen tältä morsiamensa toimeentuloa hänen poissa ollessaan. Markiisitar, joka vihasi kaikkia raha-asioita, ei ollut ensin kuulevinaan, mutta kun Henrik ei hellittänyt ja Cécilekin yhtyi sulhasensa pyyntöön, päätti hän heittää koko kiusan heidän niskoilleen antaen raha-arkkunsa avaimen Cécilelle ja käskien häntä itseään pitämään huolta toimeentulostaan.
Arkussa ei ollut kuin kahdeksantuhattaviisisataa frangia, jäännös perheen yhteisestä omaisuudesta. Mutta siinä oli markiisittarelle ja Cécilelle tarpeeksi puoleksitoista vuodeksi, jos he säästäväisesti elivät, ja Henrik ei aikonut viipyä matkallaan kuin kuusi kuukautta. Ei siis tarvinnut siitä asiasta huolehtia. Kumminkin Henrik varmuuden vuoksi kehoitti markiisitarta muuttamaan pois hotellista ja vuokraamaan pienen kalustetun huoneuston, joka tulisi hänelle paljon halvemmaksi. Ja kiirehtiäkseen tätä muuttoa, joka kumminkin ennen pitkää oli tehtävä, hän sanoi tahtovansa ennen lähtöään nähdä sen kodin, missä Cécile hänen poissa ollessaan asuisi. Kuinkapa hän muutoin tietäisi, mistä morsian oli hänen muistoissaan etsittävä, kun hän ei enää silmillään voinut häntä nähdä.
Markiisitar ei mielestään pitänyt tätä viimeksimainittua syytä tärkeänä, mutta rahallinen puoli voitti.
Jo seuraavana päivänä Henrik rupesi asuntoa tiedustelemaan ja löysi sopivan Coq-Saint-Honoré-kadun varrelta.
Muutto tapahtui. Hotellilaskut, jotka nousivat viiteensataan frangiin, maksettiin, ja Cécilelle ei enää jäänyt kuin vähän vaille kahdeksantuhatta frangia.