Henrik.

"P.S. Muista rukoilla Samuelin ja Jennyn puolesta."

Kirje teki Cécileen valtavan vaikutuksen, varsinkin kun se oli tullut niin odottamatta. Hän lankesi polvilleen, ja kiitollisuuden kyynelet kihosivat hänen silmiinsä. Hän ei löytänyt sanoja rukoukseensa, nimiä hän vain kuiskaili, ja näiden joukossa oli, niinkuin Henrik oli pyytänyt, Samuelin ja Jennynkin.

Sitten, rohkeampana ja luottavaisempana kuin koskaan ennen, hän jatkoi työtään.

Päivät seurasivat toisiaan yksitoikkoisen säännöllisesti tuomatta mitään uutta mukanaan. Tuo kallisarvoinen kirje oli saanut Cécilen toivomaan, että vieläkin jokin odottamaton tapaus toisi hänelle tietoja Henrikistä. Mutta sellaiset sattumat eivät monta kertaa uudistu, ja Cécile odotti turhaan.

Kului vieläkin kuukausi, ja Cécile alkoi käydä kärsimättömäksi. Mutta kirjettä ei kuulunut vielä seuraavallakaan viikolla, ja Cécile odotti tuskaisena vielä tämänkin jälkeen neljä päivää. Vihdoinkin viidentenä päivänä kuului tuo kauan ikävöity tutunomainen kellonsoitto.

Ja Cécile sai seuraavan kirjeen:

"Rakas Cécile!

"Ennenkuin muuta sinulle kirjoitan, minun täytyy sanoa sinulle, että hyvä onni yhä on puolellamme.

"Olemme saapuneet Guadeloupeen. Matkamme sujui hiukan hitaasti, mutta siihen oli vain tyven syynä eikä myrsky. Olen tavannut setäni, ja hän on paras mies maailmassa. Hän oli niin suuresti hyvillään saatuansa minut, niinkuin hän sanoi, rykmenttiinsä pestatuksi, että hän heti sanoi ottavansa minut perillisekseen. Ja sanottakoon sivumennen, rakas Cécile, että hän on äärettömän rikas.