"Palaan, Cécile kulta, palaan! Laiva, joka tuo tämän kirjeen, saapuu sinne viikkoa ennen kuin itse saavun. Mutta kenties tulen kirjeeni kanssa yhtä aikaa tai ennemminkin, sillä Anna-Bell on mainio purjehtija.
"Käsitätkö sitä onnea, Cécile! Palaan! Palaan rikkaana! Oma tavaravarastoni on tuottanut minulle sata prosenttia voittoa. Maksettuani heti velkani herra Duvalille minulla on vielä 50,000 frangia jäljellä, ja setäni on toimittanut minulle tavaravaraston, joka on ainakin 300,000:n arvoinen. Ja lisäksi hän antaa minulle häälahjaksi 100,000 frangia.
"Cécile kulta, voitko kuvitella mielessäsi iloni suuruutta? Lakkaamatta puhun kapteenille lähdöstämme ja kysyn, onko maaliskuun 8 päivä todellakin määrätty lähtöpäiväksi. Ja vastaukseksi saan, että lähdemme maaliskuun 8 päivänä, elleivät vastatuulet estä.
"En ole sitäpaitsi yksin iloitsemassa ja toivomassa. Samuel parka, tiedäthän, luotsi, josta kirjoitin sinulle, hänkin oli liian köyhä perustaakseen oman kodin. Häneltä puuttui muutamia satoja niinkuin meiltä muutamia tuhansia. Mutta asia oli helposti autettavissa. Kolmellatuhannella oli hänen onnensa turvattu, ajatteles, niin vähällä! Annoin ne hänelle sinun nimessäsi. Kun hän palaa, aikoo hän naida Jennynsä.
"En tiedä oikein, uskallanko lähettää sinulle tämän kirjeen. Jos ajattelen, että olisin sinun sijassasi ja että saatuani tällaisen kirjeen minun pitäisi yhdessä kohti odottaa voimatta rientää sinua vastaan, niin tiedän, että minun olisi miltei mahdoton sietää odotusta ja että mieluummin olisin ilman tietoja tulostasi. Enkä sittenkään voi olla ilmoittamatta sinulle, että palaan, Cécile, palaan! Odota minua!
"En enää heitä hyvästiä. Viikon kuluttua lähden täältä, rientääkseni sinun luoksesi. Näkemiin asti siis, Cécile, näkemiin! Ennenkuin arvaatkaan, olen luonasi. Kun saat kirjeeni, olen jo tulossa.
Henrik."
XXI LUKU.
Morsiuspuku.
On helppo arvata minkä vaikutuksen sellainen kirje teki nuoreen tyttöön. Hän lankesi polvilleen ristiinnaulitunkuvan eteen; sitten lausuttuaan rukouksensa ja kiitoksensa hän riensi markiisittarelle ilmoittamaan tätä iloista uutista. Markiisitar luki paraikaa uutta romaania, jonka rakkausjutut olivat hänestä paljon mieltäkiinnittävämmät kuin Cécilen jokapäiväiset ilot ja surut. Kumminkin hän onnitteli tavallista hellemmin ja suuteli Cécileä otsalle.