Rousseau kohotti päänsä ja poltti silmänsä kreivittären katseen tulessa.
— Madame… — sanoi hän nyreästi.
— Minä esitän Colinin osaa, madame, — huudahti Artois'n kreivi, — ja pyydän teitä, rouva kreivitär, esittämään Colettea.
— Sen tekisin perin mielelläni, monseigneur; mutta minä, joka en ole taiteilija, en mitenkään uskaltaisi häväistä mestarin sävellystä.
Rousseau olisi antanut elämänsä rohjetakseen vielä katsahtaa, mutta ääni, sävy, imartelu, kauneus olivat kukin jo heittäneet koukun hänen sydämeensä.
Hän tahtoi paeta.
— Hra Rousseau, — sanoi prinssi, sulkien häneltä tien, — tahdon, että te opettaisitte minulle Colinin osan.
— En suinkaan uskaltaisi pyytää monsieuria opastamaan minua Coletten osassa, — lausui kreivitär muka arkaillen, ja täten hän kokonaan hämmennytti filosofin.
Tämän silmiin tuli kuitenkin kysyvä ilme.
— Monsieur vihaa minua, — virkkoi kreivitär prinssille tenhoavalla äänellään.