— Parooni, kielenkäyttö ei ole vahvoja puoliani, enkä oikeinkirjoitustakaan paljoa osaa "Ihastunut" on minulle aina merkinnyt ylenmääräistä tyytyväisyyttä, siinä se… Jos sinä olet ylenmäärin huolestunut nähdessäsi lastesi kauneuden, lahjakkuuden ja ansiollisuuden tyydyttävän kuningasta, tarvitsee sinun vain sanoa sananen… minä palaan heti hänen majesteettinsa luo.
Ja Richelieu pyörähti kantapäillään aivan nuorekkaan kepeästi.
— Herttua, sinä et käsittänyt minua oikein, — huudahti parooni, pidättäen häntä. — Vertubleu, oletpa sinä elävä.
— Miksi sanot minulle, että et ole tyytyväinen?
— Heh, enhän minä sitä sanonut.
— Sinä vaadit minulta selityksiä kuninkaan armollisesta suosiosta…
Sellainen saakelin hupsu!
— Vielä kerran, herttua, enhän siitä ole hiiskahtanutkaan. Ihan varmaan minä olen tyytyväinen.
— Ah, sinä… No, kuka sitten on tyytymätön?… Tyttäresikö?
— Kuka tietää!
— Rakas ystävä, sinä olet kasvattanut tyttäresi yhtä älyttömäksi näissä asioissa kuin itsekin olet.