— Oh, mutta tiedänhän minä hyvin, mitä hän sanoo ja tekee!
— Kiinalaiset ovat perin onnellisia, — virkkoi Richelieu.
— Minkätähden? — kysyi Taverney hämmästyneenä.
— Sentähden että heillä maassaan on paljon kanavia ja virtoja.
— Herttua, sinä vaihdat puheenaihetta; älä saata minua epätoivoon.
Puhu minulle entiselläsi.
— Minä puhun, parooni, enkä laisinkaan muuta keskustelumme aihetta.
— Miksi sitten haastaa kiinalaisista? Mitä yhteyttä heidän virroillaan on tyttäreni kanssa?
— Hyvin paljon… Sanon sinulle, että kiinalaisilla on onni kenenkään siitä muistuttamatta hukuttaa liian siveelliset tytöt.
— No, no, herttua, — virkkoi Taverney, — täytyy olla myöskin oikeudenmukainen. Otaksukaamme, että sinulla olisi tytär.
— Hitossa, onhan minulla… ja jos tultaisiin kertomaan, että hän on liian hyveellinen… olisi se kovin häijyä!