— Minä en käytä näitä jalokiviä, — sanoi hän.
— Mikset? — huudahti Taverney levottomana.
— Siksi, isä, että te ja veljeni olette välttämättömimmän puutteessa ja että tämä ylellisyys loukkaa silmiäni, kun ajattelen teidän vaikeuksianne.
Taverney puristi hymyillen hänen kättänsä.
— Oh, älä siitä enää huolehdi, tyttäreni. Kuningas on tehnyt enemmän minulle kuin sinulle. Me olemme suosiossa, rakas lapseni. Kunnioittavan alamaisen enempää kuin kiitollisen naisenkaan ei sopisi näyttäytyä hänen majesteettinsa edessä ilman niitä koristuksia, jotka hän on suvainnut lahjoittaa.
— Minä tottelen, monsieur.
— Niin, mutta sinun on toteltava ilolla… Nämä koristeet eivät näy olevan sinun makuusi?
— Minä en tunne timantteja, monsieur.
— Tiedä siis, että helmet yksinään ovat viidenkymmenentuhannen livren arvoiset.
Andrée pani kätensä ristiin.