— Istukaahan tähän viereeni, minä pyydän.
Balsamo säpsähti tätä tavatonta lempeyttä ilmaisevaa ääntä.
— Istuisinko? — virkkoi hän. — Tiedät hyvin, Lorenzani, että minulla ei ole muuta toivomusta kuin viettää elämäni sinun jalkaisi juuressa.
— Monsieur, — toisti Lorenza samaan sävyyn, — pyydän teitä istumaan, vaikka minulla ei ole teille paljoa kerrottavaa. Mutta mielestäni puhun sentään paremmin, jos istutte.
— Tänään, kuten aina, rakastettu Lorenzani, — sanoi Balsamo, — seuraan toivomuksiasi.
Ja hän istahti nojatuoliin Lorenzan viereen, joka itse istui sohvalla.
— Monsieur, — sanoi hän, luoden enkelinilmeiset silmänsä Balsamoon, — kutsuin teitä anoakseni teiltä suosionosoitusta.
— Oi Lorenzani, — huudahti Balsamo yhä ihastuneempana, — kaikki, mitä tahdot, kaikki, sano!
— Pyydän vain yhtä asiaa; mutta ilmoitan edeltäkäsin, että haluan sitä kiihkeästi.
— Puhu, Lorenza, puhu, vaikka se maksaisi minulle koko omaisuuteni, puolet elämääni.