— En; sinä menet häntä tapamaan ja sanot hänelle…
— Sanon hänelle…?
— Mutta, ensiksikin, rakastatko sinä sitä nuorta miestä, Nicole?
— No, koskapa hänelle myönnän kohtauksia…
— Se ei mitään todista; sinä ehkä haluat vain hänen kanssaan avioliittoon; naisilla on niin omituisia oikkuja!
Nicole remahti nauruun.
— Minäkö naisin hänet? — kikatti hän. — Hahaha!
Richelieu hämmästyi; hovissakaan hän ei ollut tavannut monta näin lujahermoista naista.
— No hyvä, sinä et tahdo naimisiin, mutta sinä rakastan häntä; sitä parempi.
— Olkoon menneeksi. Otaksukaamme siis, että rakastan hra de
Beausirea, monseigneur, ja jutelkaamme edelleen.