— Peijakas, kuinka sinä harppaat!
— Tietysti. Käsitätte, että minua haluttaa…
— No?
— Tietää, mitä minulla vielä on tehtävänä.
— Sanomme kaikkein ensimäiseksi, että koska sinä häntä rakastat, niin karkaat hänen kanssaan.
— No todellakin, jos sitä ehdottomasti tahdotte, täytyy kai sitten.
— Ohoh, en minä tahdo mitään; maltahan, pikku ystäväni! Nicole näki, että hän riensi liian nopeaan ja että hänellä vielä ei ollut hallussaan jäykän vastustajansa salaisuutta enempää kuin hänen rahojansakaan. Hän perääntyi siis lyödäkseen valttinsa myöhemmin.
— Monseigneur, — sanoi hän, — odotan vain määräyksiänne.
— No niin, sinä menet tapaamaan hra de Beausirea ja sanot hänelle: "Meidät on paljastettu; mutta minulla on suojelija, joka pelastaa meidät, sinut Saint Laziresta ja minut La Salpêtrièresta. Paetkaamme"…
Nicole katsoi herttuaan.