— En tiedä, onko hänen nimensä de Sartines; mutta tahdon puhutella sitä henkilöä, joka on poliisilaitoksen päällikkö.
Nuori mies alkoi miettiä. Tämä nuori ja kaunis nainen, joka niin vierasmallisessa puvussa kello kahdeksalta illalla juoksenteli Pariisin katuja lipas kainalossa ja kyseli aivan päinvastaisella suunnalla sijaitsevaa poliisiministerin asuntoa, näytti hänestä epäilyttävältä.
— Oh, hitto! — virkkoi hän. — Herra poliisiministerin asunto ei ole täällä päin.
— Missä se on?
— Saint-Germainin etukaupungissa.
— Ja minkä kautta pääsee Saint-Germainin etukaupunkiin?
— Tätä tietä, madame, — vastasi nuori mies kylmästi, vaikka yhä kohteliaasti; — ja jos tahdotte, niin ensimäisillä ajopeleillä, jotka tapaamme…
— Niin juuri, ajopelit, olette oikeassa.
Nuori mies vei Lorenzan takaisin bulevardille, ja kun he näkivät vuokra-ajurin, kutsui hän tätä. Ajuri noudatti kutsua.
— Mihin saan kyyditä teidät, madame? — kysyi hän.