— Hra de Sartines'n asuntoon, — vastasi nuori mies.

Ja vieläkin kohteliaana tai pikemmin kummastuneena hän avasi vaunujen oven, kumarsi Lorenzalle ja autettuaan hänet ajopeleihin näki hänen poistuvan kuin haihtuvan unikuvan.

Täynnä kunnioitusta tuota peljättävää nimeä kohtaan kuski sivalsi hevosiaan ja ajoi osoitettuun suuntaan. Tällöin Lorenza kulki Place Royalen yli ja tällöin Andrée oli magneettisessa unessaan hänet nähnyt ja kuullut hänen puhuvan, kuten hän Balsamolle ilmoitti.

Kahdenkymmenen minuutin päästä Lorenza oli talon portilla.

— Pitääkö minun odottaa teitä, kaunis rouvaseni? — kysyi ajuri.

— Kyllä, — vastasi Lorenza koneellisesti.

Ja keveänä riensi hän sitten uhkean talon pääovelle.

22.

Poliisipäällikön talossa.

Pihalle päästyään Lorenza näki itsensä pian poliisien ja sotilaitten ympäröimänä.