— No, — virkkoi kreivitär, — ettehän te edes kiitä minua, kun olen säästänyt teidät tekemästä tuttavuutta Bastiljin kanssa. Ehkä olisittekin sinne joutunut syyttömästi, mutta yhtä ikävää olisi siellä silti ollut.
Balsamo ei vastannut mitään; hän vain veti taskustaan pienen, veripunaista nestettä sisältävän pullon.
— Kas niin, madame, — sanoi hän, — tästä minulle lahjoittamastanne vapaudesta annan teille kaksikymmentä vuotta nuoruutta lisää.
Kreivitär pisti pullon poveensa ja lähti iloisena ja voitonriemuisena.
Balsamo jäi miettiväiseksi.
"Ilman naisen keimailuhalua", tuumi hän, "he olisivat ehkä pelastuneet, mutta tämän hoviliehakoitsijan pikku jalka potkaisee heidät kuilun pohjaan. Varmasti on Jumala kanssamme!"
30.
Veri.
Talon portti ei vielä ollut sulkeutunut rouva Dubarryn jälkeen, kun
Balsamo riensi salaportaita ylös taljahuoneeseen.
Keskustelu kreivittären kanssa oli kestänyt kauan, ja hänen kiireellään oli kaksi syytä.