— No, entä sitten? — sanoi Althotas tyynesti. — Ensi kertaako sinä verta haistelet?
— En ensi kertaa.
— Etkö ole koskaan nähnyt minun tekevän kokeitani, etkö itse koskaan ole niitä tehnyt?
— Mutta ihmisverta! — huudahti Balsamo, laskien kätensä hikeä tihkuvalle otsalleen.
— Haa, sinulla on hieno hajuaisti! — sanoi Althotas. — Enpä olisi uskonut voivan eroittaa ihmisveren hajua minkä eläimen veren hajusta tahansa.
— Ihmisverta! — jupisi Balsamo.
Ja kun hän horjuen etsi tuekseen jotakin huonekalun syrjää, hän huomasi kauhistuen ison vaskikulhon, jonka kiiltävät laidat kuvastivat äsken vuodatetun veren purppuranpunaista ja kimmeltelevää väriä.
Suuri astia oli puoleksi täytetty.
Balsamo peräytyi peljästyneenä.
— Oi, tämä veri! — huudahti hän. — Mistä se on tullut? Althotas ei vastannut; mutta mitään Balsamon horjuvista liikkeistä, sekavista lauseista ja kauhusta ei jäänyt hänen katseiltaan huomaamatta. Äkkiä tämä päästi hirveän karjahduksen.