— Että suvaitsisitte vastaanottaa kiitokset…
— Keltä?
— Sire, eräältä, joka on kuninkaalle suuressa kiitollisuudenvelassa.
— Mutta sanokaa sitten suoraan!
— Eräältä, sire, jolle teidän majesteettinne on osoittanut erinomaisen armon… Ah, kun on saanut kunnian istua teidän majesteettinne pöydässä, kun on nautinnokseen kuunnellut hienoaistista ja henkevää keskustelua, hurmaavaa iloisuutta, jotka tekevät teidän majesteetistanne jumalaisen pöytätoverin, silloin, sire, ei sitä koskaan unohda, vaan tottuu sitä mielihyvällä alati muistelemaan!
— Te olette liukaskielinen imartelija, hra de Richelieu.
— Oh, sire…
— Lyhyesti, kenestä te puhutte?
— Ystävästäni Taverneystä.
— Ystävästänne? — huudahti kuningas.