— Mutta miksi te tätä minulle sanotte? Mitä tahdotte minua tekemään? — huudahti Andrée kummastuneena lauseen sävystä ja sisällöstä.
— Oletko halukas vai etkö anomaan jotakin minulle ja veljellesi?
Puhu.
— Isä, — vastasi Andrée, — teen kaiken, mitä käskette minun tehdä; mutta ettekö sentään pelkää, että osoittaudumme liian ahneiksi? Kuningas on jo lahjoittanut minulle koristeen, jonka sanotte olevan enemmän kuin sadantuhannen livren arvoinen. Hänen majesteettinsa on sitäpaitsi luvannut veljelleni rykmentin. Me anastamme siis melkoisen määrän hovin suosionosoituksista.
Taverney ei voinut hillitä vihlovaa ja halveksivaa naurua.
— Neidin mielestä, — sanoi hän, — on siis kaikki riittävästi maksettu?
— Tiedän, isä, että teidän ansionne ovat suuret, — vastasi Andrée.
— Kuka lemmossa, — huudahti Taverney kärsimättömästi, — puhuu sinulle minun ansioistani?
— Mutta mistä te sitten puhutte?
— Kyllä sinä totta totisesti aivan naurettavasti minulle teeskentelet!
— Mitäpä teeskenneltävää minulla olisi, hyvä Jumala? — kysyi Andrée.